
Digisiivet 55+ -koulutuskokonaisuuden ensimmäinen osa JKO:lla keräsi mukavasti osallistujia. Ryhmässä oli monenlaisia tavoitteita ja lähtökohtia digiasioiden opiskelulle. Aluksi käsittelimme tietoturva-asioita, ja melko ison osan ajasta veikin kirjautuminen ja kaksivaiheinen tunnistautuminen käytössämme olleisiin ympäristöihin. Tästä syystä muulle sisällölle jäi hieman suunniteltua vähemmän aikaa. Ehkä opettajana onkin syytä ajatella, että nykyisessä tietoturvatilanteessa monimutkaistuvat kirjautumisrutiinit ovatkin nyt juuri sitä ”varsinaista asiaa”, eivät vain opetuksen alkuun sijoittuva välttämättömyys.
Keskustelimme myös siitä, että digitaidot ovat tavallaan nimenomaan taitoja, eivät niinkään tietoja. Kun tehdään asioita vaikkapa tietokoneella, toimet harvoin toistuvat seuraavalla kerralla juuri samanlaisina. Alkuvaiheessa digiopintojen tavoitteena voisikin ehkä pitää sitä, että opiskelija saisi rohkeutta asioiden kokeilemiseen ja etsimiseen, ja oppisi tuntemaan tietokoneen (tai muun laitteen) käyttämisen logiikkaa, jota voi soveltaa eri tilanteissa ja ympäristöissä ꟷ ei niinkään oppia muistamaan ulkoa, mitä näppäimiä ja missä järjestyksessä pitäisi painaa. Tästä voi olla hyvä myös keskustella opiskelijoiden kanssa.
Eri ikäisten oppijoiden kanssa työskennellessä voi huomata, kuinka eri ikäryhmien perustaidot poikkeavat toisistaan. Usein ajattelemme, että älypuhelimen kanssa kasvaneilla nuorilla kaikki digiympäristöt ovat hyvin hallussa. Kuitenkin monelle nuorelle vaikkapa sähköpostin käyttäminen tai tietokoneen kansiorakenteet voivat olla vieraita asioita. Meille, jotka olemme tutustuneet tietokoneisiin tai jopa kirjoituskoneisiin ennen älypuhelinta, enemmän epävarmuutta voivat tuottaa aivan erilaiset asiat.
Kaiken ikäisiltä oppijoilta digitaitojen kehittyminen vaatii kuitenkin asioiden omatoimista tutkimista ja kokeilemista. Silti lyhytkin, jopa muutaman tunninkin mittainen koulutus voi toimia hyödyllisenä johdantona ja kannustimena asioiden omatoimiseen harjoitteluun.
A.-M. Laulumaa
Opettaja, JKO
